tiistai 26. elokuuta 2008

Asuttiin joenrannalla

Tämä tapahtui, keväällä joskus, kun mä olen ollut jotain 5-6v.
Mun isompi sisko ja meidän serkku, joka oli kesäkylässä meillä, olivat saaneet päähänsä, että mennään uimaan, vaikka joessa vielä kelluivat jäälautatkin, ja vesi oli todella korkealla, siinä missä vettä oli nyt vaikka kuinka paljon, oli ennen hevoset olleet aina kesäisin laitumella,mutta nyt olikin vasta kevät, ja kylmä, vaikka kyllä aurinko kuitenkin paistoi!
No vaatteet pois ja uimaan, isoimmat menivät lujaa ja suoraan, mutta enhän mä pieni niin uskaltanut, hyvä kun sain hameeni pois riisuttua ite, mutta olin jo polveen asti, mutta se oli niin vietävän kylmää, mutta noilla kahdella tuolla joessa olikin niin hauskaa että!!! he kelluivat jääpaloilla, kyllä mun pitää uskaltaa mukaan, siellä olisi niin kivaa!!!
Mutta ei kauaakaan, kun kuulin äidin äänen takaani, ettet mee sinne veteen!!!ja voi kamala, kun pelästyin, ja koitin vielä kiiruulla kaikesta huolimatta mennäkkin sinne veteen, mun on pakko ehtiä, ennenkuin äiti saa mut kiinni! mutta voiii... äiti sai kuin saikin mun paidanhelmastani otteen, vieläkin tunnen sen kiinnioton paidanhelmassani!.. mua harmitti niin, niiin, paljon! kun en ollut kerinnyt sinne jäälautoille! enkä mennyt nopeesti, kuin noi kaksi muuta rohkeutta!
Mutta; mitä sitten tapahtui,, sen jälkeen, kun kaikki tytöt saatiin sisälle,,,, nurkkaan jouduttiin, ja minäkin, vaikken ollut edes kerinnyt kuin polveen asti, en ollut siellä nauttimassa uimisesta,ja jäälautoilla keinumisesta,ja mäkin jouduin sinne nurkkaan, se ei mahtunut mun pikkupäähäni, että mitä mä tein, kun en mennyt sinne uimaan, kun en kerinnyt`?Miks´ Mä, jouduin nurkkaan, kun en mitään väärää tehnyt , en ehtinyt!? (vai ehdinkö?)

4 kommenttia:

  1. Jaa ettet olisi tarvinnut rangaistusta, totta kai tarvitsit siinä kuin mekin ;) Etkös muista, sehän oli sinun keksintösikin alkujaan?! Hihhih!

    VastaaPoista
  2. Jokaisella on omat muistonsa asiasta. Mutta joki on houkutteleva ja vaarallinen paikka lapsille. Toukokuussa minäkin sinne änkesin, mutta en ilman lupaa, eikä ollut enää jäätä.

    Koko ajan pelkäsin tarinassasi, että joku sieltä jäälautalta tippuu, sinä pienin etenkin, mutta onneksi et sinne ehtinyt.

    Oli kiva tarina taas. Nämä ovat niin eläviä nämä todelliset lapsuusmuistot ja tuovat oman lapsuuden mieleen. Kiitos!
    (Ilmavia ensimmäinen ja viimeinen kappale, mutta keskellä unohtui ;-)

    VastaaPoista
  3. Ihan hengästyin! Entäs, jos joku olisi pudonnut lautalta? Onneksi ei. Hurjalle seikkailulle onnellinen loppu - aresti ei ole mitään, kun reisu päättyi hyvin.
    Mukaansa tempaavaa kerrontaa.

    VastaaPoista
  4. aimarii:kiitos sulle,ja olet oikeessa,se oli vaarallista puuhaa,ja nurkan olin minäkin ansainnut,nyt näin jälkeenpäin ajatellen,silloin en sitä tajunnut.

    VastaaPoista