Heräsin viime yönä,kun välkehti jatkuvasti joku?mutta mikä?Salama...!
Lähdin alakertaan katsomaan,ja tyttökin heräsi,ja tultiin melkein peräkanaa katsomaan,salamat iski kuin olisi sota ollut,ihan jatkuvasti leimahti pimeessä huoneessa,,,pelotti,entä jos tulee päälle,?
Minä ukkoskammoinen kuitenkin uskaltauduin koittaan kuvaa salamasta,keskellä yötä,kello oli varmaan jotain neljän paikkeilla yöllä.
mutta salamat olivat jossain korkealla ja kaukana,etten saanut kuvaa lainkaan niinkuin pelkästä salamaniskusta,vaan oli aina koko taivas valkoinen hetken pienen,ei kerinnyt kuvata lainkaan..ei tullutkaan normaalia salamaa,vaankuin kirkas räjähdys!
Mutta meillä oli perjantaiiltana kiva serkku tapaaminen,eli meitä siellä kuitenkin vaan neljä,koska isäni puolelta ei olekkaan enää elossa muita,muutakuin tämän yhden leidin veli tietenkin,mutta ei varmaan halunnut tulla naisten kaa iltaa viettään,eiköhän uskaltanut meiän naisporukkaan?
Mutta kivaa oli meillä ja serkut olivat tehneet meille todella hyvää ruokaa,oli oikein hyvää,nam!
Sitten tietenkin viiniä siinä illan kuluessa juotiin,ja mun siskoni otti meistä yhteiskuvaa,muttakun naiset ei paikallaan oikeen pysyneet jostain syystä,kun naurutti meitä niin paljon meiän kohellukset,ja kikatuksetkin!
En muuta voi kertoa tästä illasta,muutakuin,että oli onnistunut ilta,ei olisi millään tahtonut lähteä pois,sillä juttua olisi varmaan riittänyt aamuun asti!
Mutta mulla mies oli oottamassa,eli oli kuitenkin senkin takia kiirehdittävä,ja meillä tunnin matka kuitenkin kotiin oli,ja pikkusiskolla vielä siittä meiltä 20 min.
Mutta oli kiva nähä serkkuja,koska yhtä näistä kahdesta serkusta en varmaan ollut nähnyt 30 vuoteen ainakaan,,,mutta kyllä siellä ne samat piirtet löytyi!
Kiitos teile serkut,jos tän nyt luette,,?!he
Nyt alkaa tulla kivaa blogijuttua. Sinulta kun tekstiä tulee helposti, niin kirjoita tänne juuri tällaisia, ja tavallisiakin tapahtumia. Ihmiset tykkää lukea, mitä toiset touhuavat. Ja tänne kannattaa joskus noita lapsuusmuistojakin kirjoittaa. Oletko mukana tarinamaanantaissa? Nyt kyllä oli vaikea aihe - Hyökkäys - mutta voi sen ottaa vaikka ampparin hyökkäyksenä.
VastaaPoistaVoi kun olen oikein innoissani, kun sain sinut tänne ja blogilistasi toimimaan. Nyt siellä näkyy aina kun kirjoitat jotain uutta, niin se houkuttelee lukijoita. Tai mistä minä tiedän, haluatko sinä kaikki tänne ;-)
Tottakai mä teidät kaikki tänne haluan,ja kiitos sulle,kun vihjasit,että mullakin tällainen oli mahdollista
VastaaPoistaEn ole ollut mukana tariana maanantaissa,mahtaisinkokaan ehtiäkkään,vaikka kiinnostava olisi varmaan sekin,ei tiiä,vaikka joskus tulisinkin mukaan.
Kenet unohdit, olihan meitä viisi ;)
VastaaPoistaMarjukka:mä oon kuin hölmöläinen,unohdin laskuista itseni!:D
VastaaPoistaSerkkujen iltana kellastuneet valokuvat alkoivat elää: mummut ja papat kasvoivat kuvista eläviksi ja tulivat lähelle. Itkivätkin ja nauroivat, vetivät esiliinaa eteen, ettei kuvattaisi, onneksi siinä aina onnistumatta! Jotenkin he kaikki ovat nyt tässä elämässä läsnä kirkkaammin. Oli rauhoittavaa nähdä itsensä vain pienenä oksan haarana tässä meidän suuressa puussa...
VastaaPoistaKiitos teille kaikille, ehtoisaa emäntäämme erityisesti kiittäen! Blogisivunne ovat upeat ja täynnä elämisen lämpöä.
t. yksi viidestä, vai oliko se neljästä...
No,olihan se viisi,eikä neljä!
VastaaPoistaMä unohdin itseni laskee:D
Mutta oli kuitenkin ikimuistoinen ilta,tuli siittä illasta hyvä mieli.
Oli kiva nähdä tosi pitkästä aikaa,ja sanoit sen niin kauniisti,että mummut ja papat kasvoivat kellastuneista kuvista eläviksi,niin se olikin ihan totta se,niin tapahtui,kun kaikesta kivoista muistoista juteltiin.
Kiitos tietenkin emännälle tarjoilusta,ja kaikille kivasta seurasta,pitää joskus uusia!