keskiviikko 27. elokuuta 2008

Liian aikaisin joutui lähtemään

Siinä se oli maassa, karvaton pieni ressu,
talitiaisen poikanen.
Ei saanut elää,
emo julmasti pesästä sen heitti,
varisten syötäväksi!
Minä maan alle sen kiikutin,peittelin,
pidin mielessäni Luojan sanat,
ja Luojalle sen luovutin.
Siellä taivaallahan se jo
iloisena lentää,tekee pesää!

5 kommenttia:

  1. Kaunis, herkkä runo. Hieno kokonaisuus taas. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

    VastaaPoista
  2. Kylläpä olet taas ahkeroinut hienoja runoja!

    VastaaPoista
  3. leijonainen ja marjukka:kiitos teille molemmille,vaikka ei ne hyviä oo,mutta kiitos kuitenkin!

    VastaaPoista
  4. Ota vaan kehut vastaan, silloin kun niitä annetaan. Ei niitä aina anneta.

    VastaaPoista
  5. leijonainen:kiitos kuitenkin!he

    VastaaPoista