17.09.-08

Tänään oli vaiherikas päivä,ja toivotaan, nyt,että Otto-koiramme, selviää ennen kuin mennään nukkumaan, eli herää, että voitais mennä pissalenkille.
Mutta aamupäivällä ensin mulle tuli kuvattavaa, kun mies sanoi, että joku pieni lintu lensi ikkunaan, mä en kuullut mitään, mutta paistinpannulla justiinsa silloin paistoin lihoja, eli pitivät ritinää, ja rasvan kihinääkin!
Mutta mies meni katsoon, ja huusi mulle, että ota se kamerasi, ja tuu kuvaan,, no mä lihat pois levyltä, ja sitten hakeen kameraani, silmälasejakin, että näkisin, mitä kuvaan,,,
mies sitten kysyikin, että miten voi kameran hakeminen niin kauan kestää, lintu oli jo päässyt kuitenkin toisen siipensä asetteleen oikein perin,,, mutta siinä se makas pikuinen lintu, luultavasti viherpeippo, tän vuotinen poikanen, oli niin pieni vielä.
Voi sitä pikkuressukkaa.. kun oli siinä toinen siipi maassa,, mutta näytti silti aika virkeältä, että luultavasti selviytyy ,, toivotaan, että kuitenkaan ei satuttanut siipiään pahasti, että pääsisi lentoon kuitenkin vielä!
No, mä tietenkin tein kamerani kaa tuttavuutta sen pikkuisen kaa, ja kerran katsoikin mua, kuin sanoakseen mulle, että älä enää tule lähemmäksi, mä lähden kohta lentoon!
No siinä sitten otin muutamia kuvia, taas sitten tietenkin polvillani maassa, että pääsin paremmin kuvaan sitä ressua, ja ettei niin kamalasti pelästyisi, niin menin pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs, ja sain kuin sainkin siittä aika lähikuvan kuitenkin.. Mutta sitten yhtäkkiä, lensi ensin meiän terasin kaiteelle, ja sen jälkeen lähimpään puuhun, mutta ihanaa, ei tullut sitten varmaan mitään vakavampaa pikkuiselle, se oli hyvä asia se!
No sitten menin jatkaan ruuanlaittoo, ja käristin lihat, ja laitoin hautumaan, perunat kuorin, ja salaatinkin tein...
Sitten vaan syötiin niin, ettei koira huomannut mitään, eli koira oli ulkona sen aikaa kun syötiin, kun yleensä sekin syö silloin kuin mekin, on tullut sellanen tapa vaan, että annan koiralle samalla kertaa ruuan , kun itekkin syödään. Mutta.. tänään ei voinut sille antaa ruokaa lainkaan, koska se nukutettaisiin , eli vietiin lääkärille klo 14.00.
No, siellä sitten lääkäri laittoi ekaks sille nukutus(rauhotuspiikin),mutta eihän tän meiän koiran kaa niin vaan mene, ei nukkunut!
Oli aikaa kulunut piikistä jo noin puolituntia, ja vielä oli hereillä, välillä vähän inisi ja vinkui,, mutta sinne tuli yksi mies ajokoiransa kaa, niin Ottohan alkoi sitäkin pelkään, haki tuolirivistä perimmän nurkan, ja peruutti sinne alle, vaikka oli tyttö koira!!??, Eikä muuten koiria ole pelännyt!
Mutta silllä oli kai plasmat sekaisin jo muutenkin, kun välillä nuokkui, mutta pelkäsi varmaan niin paljon, ettei nukkunut, pelkäs liikaa, meni sekaisin pelosta(nin sanotusti,eli lääke ei vaikuttanut, kun pelkäsi liikaa) No, mutta lääkäri uskalsi kuitenkin laittaa lisää lääkettä, ja ei kauaakaan, kun koira nukkui, tyttökoirakin oli mennyt, eli me tiedettiin, että nyt nukkuu, kun ei ole muita häiriöjuttuja.
Mutta, siinä olikin kantamista, että se saatiin sitten sinne lääkärin huoneeseen, siinä me kolme, lääkäri, minä ja mies, tuupattiin ja tönättiin, kynnys tuotti harmia, mutta lopulta koira oli hoitohuoneessa, sitten vielä yksi spurtti piti tehä, että saataisiin se hoito pöydälle, ja lopulta kaikki hikisenä, saatiin kuitenkin lopulta se siihen pöydälle,, ja huh huh, mutta oikeesti tuli hiki!

Siinä se sitten makas kuin kuollut koira!!

Mutta arvaatkaapa, kun koira painaa n. 55-60 kiloa, niin mitä se painaa silloin, kun se nukkuu??Paljon enemmän kuin se 60 kiloo, melkein kaksinkertaisesti !!

Mutta sitten lääkärille alkoi hommat, ensin kynnet poikki, sitten molempien korvien putsaus, toisessa olikin vähän tulehdusta, eli antoi sitten korvatippakuurin kotiinkin vielä, ja kyllähän sieltä korvasta tulikin jotain aivan tummaa, kun lääkäri sitä putsas, eli oli vähän tulehdusta korvassa, muttei sitten niin paljon, että oltaisiin jouduttu lääkekuuri syöttään, eli tipat riittää...
No, sitten kaikki tulikin valmiiksi, ja vielä yksi , tai oikestaan kaksikin, haastetta, kun kotona on toinen, muta saatiinhan me sitten kuitenkin kaikki kolme se yhdessä kannettua autoon,, lääkäri vielä varmisti hengityksen kulun, ettei niele kieltään...
No sitten kotiin, ja mulle alkaa sitten hommat, eli putsaan koiran kaikista takuista, ja leikkaan sen tassut karvoista pois.,yms.
Mutta kun kotiin sitten tultiin, niin saatiin naapurin rouva kantoapuun, ja olikin sellanen homma, että koko ajan pelkäsin, että putoo koko koira maahan, askel askeleelta päästin perille, eli olohuoneen lattialle, jonne olin levittänyt vanhan maton , kun alan sitä leikkaan, niin ei tiiä, miten paljon siittä kaikkee irtoo, karvoja , karvoja , ja karvoja,,,ja vieläkin karvoja!
Niin olikin sitten, että oli niitä karvoja todella paljon, kun olin koiran saanut trimmattua, huulipielistäkin leikkasin karvoja, ja unessaankin näytti kovin mulle hampaitaan, ettei sinne mennä saksien kaa, mutta samantien taas nukkui takaisin... Meiän koira vihaa saksia, ei anna pahemmin saksia itteensä, muutakuin melkein niinkuin vaivihkaa aina jotain saksin,,,
Mutta nyt äsken jo kävi pissallakin, että kyllähän se siittä taas toipuu, söikin vähän, kun kädestä annoin.
Laitan kuvia tonne mun kuviini, niin näette sitten siellä mun pikkulinnustakin kuvan, ja tästä meidän höperö koirastakin.
Se ei tykkää mennä lääkäriin, se menee ihan paniikkiin, kun näkee ovenkin!
Mutta nyt tälläkertaa sekin homma on ohi, ainakin tälläerää....