Kun luonto vielä nukkuu,
lähden ulos
kuljen pitkää koivukujaa eteenpäin,
ketään ei tule vastaan, aamupostikin on vielä tulematta.
Saan olla yksin ajatuksissani..
kuuntelen, olen hiljaa, kuulen vain oman hengitykseni, joka
jokaisella hengenvedollani huuruaa ulos minusta,,
olen elossa, olen olemassa, hengissä!!
Mielessäni liikkuu ajatuksia, ahdistaviakin, masentaviakin, miksi näin?
Missä ovat iloiset ajatukset, kuitenkin tiedän niitäkin olevan,
huudan masentavat asiat pois, ja iloiset tilalle,
ja ne tulevat, ne tulevat sittenkin !!!
Miksi on näin,
ihminen aina niissä masentavissa asioissaan viipyy pitkään...
vaikka iloisia asioita on paljon enemmän ,
kun vain vilkaisee taakseen,.
Menen yksinäisyyteeni, ja huomaan, minun on hyvä olla!
just noin....
VastaaPoistaniin tuttua... missä ne iloiset ajatukset ovat..?
Koitetaampa huomata ne pienet ilot.. joskus ne on niin pieniä onnenmurusia, että tulee lakaisseeksi maton alle ... ;)
mummo.Niin,pitäisi useammin pysähtyä, ja aatella niitä kivoja ja hyviäkin ajatuksia!
VastaaPoistaYleensä ulkona luonnon helmassa ne raskaat ajatukset unohtuvat. Joskus joutuu tekemään töitä, että näkee ympärilleen ja ymmärtää kaiken hyvän, mitä on saanut.
VastaaPoistaTutun tuntuisia ajatuksia, meillä taiteilijoilla (sinulla ja minulla ja muillakin) tuppaa joskus vetämään maihin. Mutta sitten noustaan taas ja luodaan uutta - tarinoita tai kuvia. Eikö niin?
Lapset tekevät hiekkakakkuja ja loitsivat: älä tule paha kakku, tule hyvä kakku. Niin me aikuiset ja mummotkin voimme taputtaa tiimarihiekkaamme, elettyä elämäämme ja tätä päivää ja toivoa: älä tule paha ajatus, tule iloinen mieli ja muisto... Tai jos se synkkä siivu saavu, antaa sille aikaa, kypsytellä valmiiksi ja puhaltaa tuhkaksi. Huispois ;)
VastaaPoistaNiin, ja luovuus aiheuttaa vuoroin tuskaa, vuoroin autuutta.
leijonainen:
VastaaPoistaNiin, luonto on meille annettu,ja siittä monesti olemme voimaa saaneet,kun vain aina ymmärtäisimme senkin arvon,mitä se meille antaa,ja mitä me saamme vastaanottaa,sen kauneudessaan! No, se on kyllä totta, että on aikoja, kun kaikki asiat mukamas ovat huonosti, masentaa, mutta kuitenkin sieltä aina on kuitenkin.
noustu, vielä tähän päivään asti ainakin. tehdään niin,, kiitos leijonainen.
lastu:
Mutta sähän osasit laittaa kaikki sanoiksi, sehän on justiinsa noin,kun lapset tekevät hiekkakakkujaan, niin mekin omalla tavallamme niin teemme, meillä on vain se elämä siinä hiekkana, ja sitä vain me ite voidaan hallita, ajetaan huispois ne kurjat ja pahat ajatukset!!Kiitos sulle!