Hammaslääkäri kammoni!

Mikä piilee lapsuuteni hammaslääkäristäni,, nimeä mainitsematta, vaikka häntä ei enää olekkaan, mutta kuitenkin,,, annan hänelle silti anteeksi!
Mutta, tämä kamala juttu alkoi siittä, kun ekalla luokkallako olin, niin meiän piti kävellä tosi pitkän matkaa(siihen aikaan pienenä, se oli pitkä matka)hamaslääkäriin, ja kun lopulta kun sinne päästiin, niin se vasta kamalaa oli, kun ensin heti siinä paikassa, kun ei oltu kunnolla vaatteitakaan pois saatu, niin piti alkaa hampaita hinkkaan, niin että melkein veri suupielistä valui!! (hammaslääkärin apulainen valvoi vieressä)

Ei tää voi olla näin kamalaa,, äitiii,! tuu hakeen mut täältä pois,, mä en voi sille mitään, että mua itkettää, harmittaakin, ja häpeillen koitan pyyhkiä kyyneleitäni pois, mutta pelko on niin kova, että vieläkin itken, kun meitä käsketään mennä sinne hammaslääkärin huoneeseen, sinne me mentiin kaikki riviin, ja koitettiin oikeeseen paikkaan mennä, joku halusi, että olisi ekana, mutta mä en halunnut olla eka, enkä halunnut olla vikakaan, mutta en halunnut olla keskelläkään,,, se oli kamalaa,, sitten mä vaan olin joku kolmas varmaan... vaikka olisin halunnut juosta pois koko kidutustalosta!
Sitten oli mua ennen, mun luokan poika penkissä, ja hammaslääkäri veti pojalta ainakin neljä hammasta kerralla pois, ei puudutettukaan, mutta poika selvityi siittä, mutta me ei selviydytty, ketä katseltiin, yksi mun tyttökavereista pyörtyi, yksi joutui nurkkaan, kun ei sanonut kuuluvasti nimeään,, ja hammaslääkäri vaan söi jotain ja muruset tippui potilaan suuhun, se oli KAMALAA!..
sillä kertaa pääsin vähällä, kun vaan tarkistettiin, ja huusin oikein kuuluvalla äänelläni nimeni, ja istuin niin perällä tuolissa kuin vain voin, sillä se hammaslääkäri jatkuvasti huusi aina, että "istu peremmälle"! Itku vaimensi ääntäni, mutta koitin olla rohkeana!

Mutta kun tuli seuraava kerta mennä sinne kidutuspenkkiin, ja tiesin, että tällä kertaa se hammaslääkäri tekeekin jotain mun hampailleni, pelkäsin, että se ottaa multakin monta hammasta pois, mä pelkäsin niin paljon, että olisin silloin lapsena melkein vaikka kuollut ennen, kuin olisin sinne mennyt, siihen kidutuspenkkiin,,, Mutta tiesin, että seuraavana on mun vuoroni,, ja aattelin, että mitä mä nyt teen, tuoliin en mene, en uskalla,, ja siinä samassa yksi tyttö lähti pois juokseen sieltä, ja silloin mullekkin tuli tilaisuuteni, niin mäkin, nappasin takkini naulasta ja lähdin henkeni edestä juokseen päämäärättömästi jonnekkin vaan pois täältä kauas pois, ja äkkiä!! Hengästyin jo ensi metreillä pakomatkallani,, ennenkuin edes ehdein tiehaaraan asti, koska kuulin takaani hammaslääkärin ilkeän äänen, että ota se kiinni! Ota se kiinni! mä en kestä, se saa mut kiinni,, ihan varmasti se saa,mutta juostava on henkeni edestä,mun on päästävä karkuun, toinenkin tyttö pääsi, munkin on PÄÄSTÄVÄ...!! ja samassa tunnen jonkun tarttuvan hameenhelmastani kiinni, ja huutavan, ettet mee enää minnekkään,, ja mä olisin siihen paikkaan halunnut kuolla, huusin äitiä apuun, mutta eihän se äiti siellä ollut,, Hoitaja sai kuin saikin mut pidettyä hyppysissään, ja vaikka rimpuilin, niin ei auttanut, kuin mennä takaisin, ja sen jälkeen "Se" hammaslääkäri oli mun pahin vihollinen, ja "HÄN" näyttikin sen sitten mulle, oikein vinkuporalla vinkutti niin kauan, että piti itkeen alkaa, sitten lopetti,, että tästä mun hammaslääkäri pelkoni alkunsa on saanut!
En tätä juttua KOSKAAN UNOHDA!