lauantai 4. lokakuuta 2008

KERRAN LAPSET KAIVELIVAT

hiekkalaatikon vierustaa, ja kysyivät lupaa, että saako tästä kaivaa, annoin luvan, kun sitten yhdessä täytetään kuoppa!
No, lapset kaivoivat, kaivoivat, ja kohta aattelinkin, että mitä meninkään lupaamaan, kun kuraa olikin jo aika lailla maan päällä, ja kuoppa senkuin vaan kasvoi ja syveni!

Mutta sitten mä menin jo kuopan syvyyttä oikein läheltä katsomaan, ja hui kun olikin jo syvä!
Koitin lapsille sanoa, että jätetäänkö jo huomiseen taas kaivaminen,, mutta siinä samassa näin jotain siellä kaivetussa mullassa, katsoin ja kaivoin esiin, ja mitä näin, lusikan, ja luultavasti hopeinen, oli sen näköinen kuitenkin...
Otin äkkiä sen käteeni, ja vein sisälle kuin aarretta hyvää,, pesin sen, ja kiillotin, kunnolla, mutta hopeaa oli varmaan, mutta ehkä niin vanha, että oli ollut maan alla jo niin kamalan kauan, että oli jo vähän hapettunut, tai jotain.. kun joka paikasta ei tullut kiiltäväksi!

Mutta mua alkoi kiusaan, että mistä se sinne oli tullut, se lusikka? Ja että olisiko lisää, ja mitä, ja missä?

Eli seuraavana päivänä, aloinkin ITE kaivaan, kullanhimo silmissäni!!
Piilossa lapsilta, mä olin niin utelias, että mitä sieltä muuta voisi löytyä, , ja kaivoin , ja kaivoin,, ja sitten lopulta kilahti, ja kalahtikin,, voi että, mikä aarre mahtaakaan mua oottaa!!!?

No kaivoin sitä esille, ja sieltä löytyi kolme isoa hopea lusikkaa,
vanhanaikaiset silmälasit,
sellaset pyöreät, jossa naru oli sankana, sitten vielä jotain pikkulusikoitakin..
Yksi niistä lusikoista oli selvästi muita suurempikin.. kaikki sain pestyä ja hiottua hopeen värisiksi, mutta kaikki oli eri maata, eli ei ollut pariakaan samanlaista lusikkaa.

Mutta nytten olen ne jo myynyt kirpparillakin, joskus vaan aattelen, että olisiko kannattanut kuitenkin vaan säästää, kun yhtään ei tietty niiden arvoo, mutta mennyt mikä on mennyt, ei kuitenkaan harmita, en olisi niitä käyttänyt kuitenkaan..

Mutta vieläkin mua vaivaa, että mitähän meillä tuolla autotallin alla ja vieressä vielä mahtaakaan olla, kun vaan se yksi paikka kaivettiin, eli siellä varmaan on muitakin juttuja lisää,, sodan aikanahan niitä kaivettiin maan allekkin piiloon, ja ties minne.. mieli joskus tekee mennä kaiveleen, mutta ei vielä ole tarpeeksi ole ollut haluja siihen, mutta sitä ei kukaan tiiä, ei ketään, että mitä siellä vielä on, ja koska viittin mennä kaiveleen sinne lisää aarteita!!'
Aarre voi oikeesti siellä olla!

4 kommenttia:

  1. Voi sinua: ensin jännittävä tarina, jota lukija seuraa kieli pitkällä, ja sitten sinä mokoma menet myymään maan aarteet kirpputorilla??

    Mistä sitä tietää, mitä näidenkin kallioiden välissä on. Liedossa on ollut asutusta jo tosi aikaisin, kun täällä on tuo Linnavuori, eli myöhemmin rakennettujen linnojen esirakennelma.

    Yhdessä kalliossa meillä on jotain hakattua kirjoitusta, josta ei saa selvää. Mielenkiintoista olisi kaivaa.

    VastaaPoista
  2. leijonainen:
    Nyt sitten vaan haet kiviporan, ja alat tekeen tunnelia sinne kallioihin, ei tiedä, mitä aarteita sieltä löytäisitkin?

    VastaaPoista
  3. Onko sulla kuvia niistä hopealusikoista.. Ois mielenkiintoista nähdä millaisia lusikoita löytyi... Oisko ollu samanlaisia mitä minä olen nähnyt.. :) Arvokkaitakin..

    VastaaPoista
  4. anonyymi: ei valitettavasti ole kuvaa, siittä on senverran aikaa, kun löydöt tein, että ei ollut vielä digikameroita, ainakaan meillä, niin ei niitä kuviakaan tullut otettua sillai,kun nyt napsii vähän koko ajan.
    Sellasia aika syviä ne olivat, että ainakin keitto niissä hyvin pysyi.. ja kaikki on myyty kirpparilla joskus, enkä muista ees mitä pyysin niistä.
    Mutta maallista mammonaa vaan kuitenkin!
    Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista