Tässä me lapset usein kateltiin,(ei ihan näin lähelle uskallettu) kun tukit ja vesi tulivat vauhdilla ruuhta pitkin, kova kolina ja paukahtelu vain kuului!
Nyt kasvaa ruohoa koko ruuhipahainen jo, voi niitä aikoja!
Tota pitkin me usein kokeiltiin, että kuka pitemmälle uskaltaa kiivetä, silloin kun viikonloppuisin oli miehet pois tukkihommista, niin luukut oli kiinni, mutta joskus siittä päästettiin ihan pelkkää vettäkin, eikä siinä kovin kauaa mennyt, kun luukku aukesi, ja vesi alkoi ryöpytä pihalle. Että olisi siinä kyllä meilläkin ollut selkäsaunan paikka kyllä, jos äiti vaan olisi tiennyt!
Tukit lentelivät välillä korkeallekkin, kun, kovalla vauhdilla ruuhen päästä tulivat, oli se aika kolinaa ja menoa! Ei ihme, että äiti aina kielsi meitä menemästä lähelle voimalaitosta, mutta mentiinhän me kuitenkin, mitä meille nyt sitten olisi tapahtunut??
Kyllä meilläkin oli varmaan monta suojelusenkeliä matkallamme!
Mutta sitä olen monesti miettinyt, kun silloin kerran joku ihminen päätti ottaa hengen itseltään, niin hyppäsi tukkiruuheen, ja sinne meni mies ja tukit yhtäaikaa, tietenkin luultiin, että hän hukkui, ja naarattiinkin, mutta ei löydetty, ei niin, ei löydetty sieltä joesta, kun tämä samainen mies istuikin kalliolla toisella puolen jokea, ja katseli naarausta.
Myöhemmin sitten onnistuneesti jälkeen päin kokeili hirttäytymistä, siinä onnistuenkin sitten.
Mutta oli kyllä ihme, ettei hukkunut siinä menossa, sillä se vesi tuli sieltä kovalla vauhdilla, ja sekin oli ihme, etteivät ne tukit häntä teilanneet vallan tohjoksi!?
Surullista, mutta totta, tällaista siellä nykyään on, siellä rannassa on sellanen paikka, missä nuoret kokoontuu usein viikonloppuisin, ja tässä kuvassa on joki sylkenyt rannalle sinne kuulumattomat pahvit ja pakkaukset, että tässä vähän näkee, mitä siellä rannalla tehdään.
Surullista, ja miten nuorenakin vielä, täysin lapsia kaikki vielä!
Kivetkin ovat saaneet uuden värin, joku taidemaalari varmaan innoissaan on maalannut tämänkin!
Ihana tuo penkki! Jopa on tukkiränni mennyt huonoon kuntoon sitten viime näkemän!
VastaaPoistaHienot nuo apilankukat!
Nyt tuli oikein kulttuurihistoriaakin! en ole edes tiennyt, miten tukit jokeen laitetaan. Nytpä selvisi, kiitos!
VastaaPoistaKyllä lapset on uteliaita, kaikkea pitää nähdä. Mutta silloin ei lapset eikä nuoret roskastaneet niin paljoa. Ei kai edes ollut mitään roskattavaa.
Vaikuttava muisto. Kiitos kun otit muistelusmatkallesi mukaan.
VastaaPoistaLapsuudensaareltani katselin, kuinka tukkilauttoja (ennen vanhaan) uitettiin. Oli kuuma päivä ja proomu lipui silmien edessä kaukana horisontissa pitkääään, pitkääääään.
marjukka:
VastaaPoistaNiin on paikat muuttuneet lapsuusajoista aika paljon!
leijonainen:
No hyvä sitten, kun kerroin tämänkin jutun, tukit lähti tästä jokea pitkin Poriin asti, ja matkalla osa jäi jo Kyttälän sahallekkin.
Ei ollut ehkä roskattavaakaan, mutta ei kyllä olisi ehkä sillai heiteltykään, niin uskoisin.
lastu:
Kiitos kun olit mukana, se on aina kivaa, kun mukana muitakin, ja ystäviä varsinkin.