Tulevaisuuteen on näköjään siis tuokin silta sinut johdattanut. Lapsena vaan kaikki näytti jotenkin isommalta, nyt aikuisena huomaakin, ettei ne niin isoja olletkaan. :))
Puro pulputtaa muistojen tarinaa. Sillalle kannattaa istahtaa. Ehkä saa tavata taas sen pikkuisen tytön, joka ei ole minnekään karannut, vaan edelleen ihmettelee ja ihastelee elämää.
leijonainen: toivotaan, että onnistut jotain elilaista taas tänne laittamaan, ne kynnttilöiden sillat olisi ollut kyllä ihanat varmaan, saa nyt nähä, mitä laitat, olet voinutkin jo laittaa, en ole vielä sivuillasi tänään kaynyt, meen myöhemmin vielä tänään. Sun sivuillesi pääsee aina, kun eilen meinasin hermostua, kun monelle koitin laittaa kommenttia, niin hermot meni, ja luovutin! Toivottavasti toi vuodatus alkaa toimimaan kunnolla! Sun sivusi toimii kaikkista parhaiten, mitä se maksaa vuodessa?
pekka: On minulle oikeesti muistorikas paikka mulle, siellä olen tehnyt muutamia risumajoja, ollut vaan muuten retkellä, ja mennyt kiukkuista ihmistä pakoon, kun ei tykännyt, etä me tehtiin sinne majoja, vaikka ei ollut edes hänen maatan..että tällasta..olin se lapsuus minulla. mutta kuitenkin aina melkein kivaa..
Silta yli muistojen. Minäkin ihmettelin kun aikoinaan kävin lapsuusmaisemissa, että miten kaikki olikin yhtäkkiä niin paljon pienentynyt. Sitä se elämä meille tekee.
Menneen ajan muistot löytää uudestaan sillalta. Se johtaa ajassa taaksepäin, jos on yhtälailla tätä päivää - ehkä kestää vielä pitkään tulevaisuuteenkin.
tarjuska:Se on kyllä ihme, kun lapsena kaikki oli niin suurta, muttakun itekkin oli sellanen neulan mittanen, niin ihmekkös tuo? lastu: kiitos lastu, olet ihan oikeessa, että sille sillalle kannattaa istahtaa, ja voi huomata piankin, että on löytänyt sen pikkutytön, joka edelleen ihmettelee tätä suurta mailmaa! oh-show-tah hoi-ne-ne: Niin juuri se voisi ollakkin, mutta silti mulla se lapsuus olikin hyvää aikaa, ei synkkää kuitenkaan, mutta se virta varmaan oli silloin pienenä aika synkkä!Hyvin silti oivalettu! savisuti: Mistähän se johtuu, että kaikki paikat kutistuu, missä lapsena on ollut?On se vaan ihmeellistä!
aimarii. Niinpä, sieltä ne löytyy kaikki,silta on muistojen silta, niin menneisyyden kuin tulevaiduudenkin!
Pienenä kaikki oli suurta, suurena kaikki pientä. Ja purossa suuret virrat. Kauniisti harmaantunut ja monta kuormaa kantanut silta kuvassa. Ja ihana puro. On sen äärellä kelvannut viettää lapsuuttaan. Se ääni, oih, puron solina!
Näyttää todella muistojen sillalta. Mutta jos toisella rannalla on muistoja, toinen ranta johtaa uuteen, tulevaan. Hieno kuva siis haasteeseen.
VastaaPoistaYritin tänään kuvata kynttilöiden siltaa, mutta liian pimeää oli. Täytyy penkoa vanhoja.
Tulevaisuuteen on näköjään siis tuokin silta sinut johdattanut. Lapsena vaan kaikki näytti jotenkin isommalta, nyt aikuisena huomaakin, ettei ne niin isoja olletkaan. :))
VastaaPoistaPuro pulputtaa muistojen tarinaa. Sillalle kannattaa istahtaa. Ehkä saa tavata taas sen pikkuisen tytön, joka ei ole minnekään karannut, vaan edelleen ihmettelee ja ihastelee elämää.
VastaaPoistaSilta yli synkän virran.
VastaaPoistaleijonainen:
VastaaPoistatoivotaan, että onnistut jotain elilaista taas tänne laittamaan, ne kynnttilöiden
sillat olisi ollut kyllä ihanat varmaan, saa nyt nähä, mitä laitat, olet voinutkin jo laittaa, en ole vielä sivuillasi tänään kaynyt, meen myöhemmin vielä tänään.
Sun sivuillesi pääsee aina, kun eilen meinasin hermostua, kun monelle koitin laittaa kommenttia, niin hermot meni, ja luovutin!
Toivottavasti toi vuodatus alkaa toimimaan kunnolla!
Sun sivusi toimii kaikkista parhaiten, mitä se maksaa vuodessa?
Muistorikas paikka varmasti sinulle.
VastaaPoistapekka:
VastaaPoistaOn minulle oikeesti muistorikas paikka mulle, siellä olen tehnyt muutamia risumajoja, ollut vaan muuten retkellä, ja mennyt kiukkuista ihmistä pakoon, kun ei tykännyt, etä me tehtiin sinne majoja, vaikka ei ollut edes hänen maatan..että tällasta..olin se lapsuus minulla. mutta kuitenkin aina melkein kivaa..
Silta yli muistojen. Minäkin ihmettelin kun aikoinaan kävin lapsuusmaisemissa, että miten kaikki olikin yhtäkkiä niin paljon pienentynyt. Sitä se elämä meille tekee.
VastaaPoistaMenneen ajan muistot löytää uudestaan sillalta. Se johtaa ajassa taaksepäin, jos on yhtälailla tätä päivää - ehkä kestää vielä pitkään tulevaisuuteenkin.
VastaaPoistatarjuska:Se on kyllä ihme, kun lapsena kaikki oli niin suurta, muttakun itekkin oli sellanen neulan mittanen, niin ihmekkös tuo?
VastaaPoistalastu:
kiitos lastu, olet ihan oikeessa, että sille sillalle kannattaa istahtaa, ja voi huomata piankin, että on löytänyt sen pikkutytön, joka edelleen ihmettelee tätä suurta mailmaa!
oh-show-tah hoi-ne-ne:
Niin juuri se voisi ollakkin, mutta silti mulla se lapsuus olikin hyvää aikaa, ei synkkää kuitenkaan, mutta se virta varmaan oli silloin pienenä aika synkkä!Hyvin silti oivalettu!
savisuti:
Mistähän se johtuu, että kaikki paikat kutistuu, missä lapsena on ollut?On se vaan ihmeellistä!
aimarii.
Niinpä, sieltä ne löytyy kaikki,silta on muistojen silta, niin menneisyyden kuin tulevaiduudenkin!
Pienenä kaikki oli suurta, suurena kaikki pientä.
VastaaPoistaJa purossa suuret virrat.
Kauniisti harmaantunut ja monta kuormaa kantanut silta kuvassa. Ja ihana puro. On sen äärellä kelvannut viettää lapsuuttaan. Se ääni, oih, puron solina!
mehtäsielu:
VastaaPoistaPuhut ihan totta, Ja on ollut kivaa monet kerrat tämän puron äärellä, ja kuulen vieläkin sen puron solinan.