oli numeroita ja kirjaimia, luultavasti hopean merkit, en kunnolla nähnyt, eikä mieskään ollut varma hopean merkistä, mutta tulimme siihen tulokseen, että hopeaa on,,
Oli ensin aivan musta, mutta puhdistin sitä pikkasen, ei siltikään kokonaan tullut hyvän väriseksi, mutta on kanssa aika vanha, että ehkä siinäkin se salaisuus, kun ei puhdistu, vai onko osa tinaa joukossa.?
Siinä olivat myös nimikirjaimet, kelle oli annettu!
Ja kotelo oli mun mielestäni kaunis, vaikkakin aika matala, ettei sinne ihan kaikki silmälasit sovikkaan, ennen vanhaan oli lasit sellasia matalia, ja sopivat tällasiin pieniin mataliin koteloihin.
Minun piti heti tässä välillä mennä kurkkaamaan suurennuslasilla, onko isäni vanhassa kotelossa myös merkkejä. Minulla on häneltä muistona vähän samantapainen silmälasikotelo. Mutta hopeaa ei näytä olevan, kaunis silti.
VastaaPoistaSinun kotelosi on kaunis ja toisellakin tapaa arvokas kuin minun.
Mutta kiitos ideasta, nyt minä kerronkin isästä blogissani tänään tai huomenna.
Nyt saat varmaan paljon vieraita, kun minnekään muualle ei pääse. Illalla yritin Isopeikolle ja jäin niin jumiin, etten päässyt perille mutta en poiskaan. Kone piti sammuttaa.
leijonainen:
VastaaPoistaVaikka sun kotelosi olisi vaikka rautaa, niin se on silti arvokas muisto.
Tykkään kyllä tästä tädinkin kotelosta, on kauniita kuvioitakin päällä.
Ei taida vieraita tulla, kun melkein kaikki on siellä vuodatuksessa, ja eivät myöskään itse pääse kunnolla kommentoimaan.
Kaunis kotelo koristeltu korukirjaimin! Upea <3
VastaaPoistasisko: eikö vaan olekkin kaunis, vaikka siellä ei voikkaan nykakaisia laseja säilyttää, kun on niin matala, on tehty sellasille vanhanaikaisille laseille, mutta muuten kaunis on munkin mielestäni.
VastaaPoista