Sydän vietiin

Viime yönä sydämeni vietiin jonnekkin, enkä yhtään tiedä vieläkään, missä kävi, mutta se oli kamalan peloittavaa..!
Makasin sairaalaalan leikkauspöydällä, ympärilläni hyöri ja pyöri ihmisiä, vihreäpukuisia ja lakkisia.
Kilinää ja kolinaa kantautui korviini, ja heikkoa puheensorinaa, mutta puhuivat melkein kuin kuiskaten, etten kuulisi!

Mitä ihmettä mulle tapahtuu, ja mikä ihme tossa vadissa on?

Vati oli aivan minun silmieni edessä, siinä oli vaaleanpunainen möhkäle ja niinkuin jotain suonia roikkui sen toisesta päästä, kamalan näköinen, ja miksi se oli tohon laitettu mun nähtäväkseni?

Hetken päästä joku otti vadin ja lähti viemään sitä pois, meni ovesta ulos, että heiluri ovet hakkasivat kauan pussahdellen eteen, taakse...

Mutta nyt joku puhui minulle hiljaisella äänellä, niin hiljaisella, että vaivoin sain selvää, mutta hän puhutteli mua käskevästi,
- nyt nätisti siinä pöydällä, teillä ei ole nyt sydäntä, se vietiin korjattavaksi, tehdään ohitusleikkaus.

Mulla oli kamalan huono olo, en tiennyt mitenpäin pitäisi tässä pöydällä maata, koitin kysyäkkin joltain, mutta kukaan ei puhunut mulle.
Sitten vasta tajusin, että mulla ei ole sydäntä, ja sydän vietiin multa piiloon, miten sen nyt saan takaisin rintaani, ja vielä sykkimäänkin?
Sehän oli ihan kuolleen näköinenkin, ei edes kunnolla ollut vertakaan missään, eikä se liikahtanutkaan!
Mulle tuli kamala hätä siittä, ja oloni senkuin huononi, en pystynyt enää makaamaan selälläni, mun oli pakko koittaa kääntyä, ja silloin keikahdin lattialle kapealta leikkauspöydältä!
Kamalalla kolinalla kierin lattialla, kuin mikäkin jalaton otus!
Pääni kolahti johonkin metalliseen, käteeni sattui, lyödessäni sen tuolin selkänojaan, ihan kuin mun kirjoituspöydän tuoli, samanlainen kangaskin vielä, kyllä se on mun tuoli! Miks se on tänne tuotu?
Kukaan ei vastannut, kukaan ei huomannut putoamistani, kaikki vaan kuljeksivat huoneessa paikasta toiseen, tiesivätkökään kaikki mitä touhusivat,,, huusin apua, mutta en saanut ääntäni tarpeeksi kovalle, eikä kukaan tullut auttamaan, yritin vielä kerran huutaa oikein kovaa, mutta ääntä ei tullut millään, äänikin meni ihan piiloon, en itsekkään sitä kuullut, tää on ihan kamalaa, kukaan ei auta mua...! Ja mulla ei ole sydäntä!
Mutta mun on koitettava mennä takaisin, muutenhan voi tapahtua vaikka mitä, kun ei ole sitä sydäntäkään rinnassani.
Miten ihmeessä tää on nyt tällasta ihmeellistä, mitä mulle oikein tapahtuu??

Pääsin lopulta takaisin pöydälle ja kysyin , että mitenpäin mun pitäisi tässä olla, että olisi parempi, joku tuli viereeni, ja sanoen käskevästi, - mahallesi heti, mutta mä sanoin, etten voi mahallani maata, en koskaan ole voinut, mun pitää olla kyljellä ja vielä oikeella kyljellä, se on ainoa asento, missä voin olla, ja miten se sydän takaisin laitetaan, jos mahalleni meen?
Mutta samassa mut käännettiin mahalleni, ajattelin että nyt ne nukuttaa mut, sanoin vielä, että mut pitää nukuttaa sitten, ei saa tehdä millään paikallispuudutuksessa, mutta samalla hetkellä tunsin, kun mua pistettiin varmaan tosi paksulla neulalla, tunsin kamalaa kipua... ja siihen heräsin, kun mun selkääni sattui huono asentoni, olin mahallani!