Ronkansuolla (eksyksissä) 10.10.-08

Poikettiin ihan vaan muuten, kun tultiin kirpparilta kotiin,, ja mulla tietenkin kamerani mukana..
Lähettiin sitten alas kapuaan, sinne suolle päin, ja siinä suon reunalla meitä tulikin vastaan pariskunta, joittenka kaa juteltiin hetken, olivat olleet karpaloilla, mutta eivät kuulemma olleet oikein kypsiä kuitenkaan vielä, rouva näyttikin ämpärissään olevat karpalot, ja eivät kyllä olleetkaan ihan kypsän oloisia vielä..

No me siittä sitten jatkettiin matkaa, vaikka vastaan tullut mies sanoikin meille, että ette siellä voi minnekkään mennä, kun kummallakaan ei saappaita ollut, mutta eihän meillä ollutkaan tarkoitus minnekkään suolle rämpimään lähteäkkään, vaan mentiin ihan katsomaan, millanen luontopolku on. Mutta se suo itsenään olikin todella märkää ja suon silmäkkeitäkni tosi paljon!!

Sitten siinä lähettiin tallustaan eteenpäin kapeaa pitkospuita pitkin, mutta ei kauaa kuljettu, kun miehen oli lopetettava kävely, alkoi sattuun jalkaan, mutta mä jatkoin, ja pyysin häntä oottamaan suon reunassa, ja istuun siellä jossain aidan päällä ja sanoin , etten ole kauaa, en mee pitkälle.

No kuitenkin jatkoin matkaani, ja sitten se polku kääntyikin niinkuin "rantaan" takaisin, no tottakai mun oli sinnekkin mentävä, kun aattelin, että tekee vaan sellasen ympyrän ja tulen samaan paikkaan takaisin, kuin olin mennytkin, eli suoraan miehen luo!
Mutta harhaluulo vaan, meinaan meinasin ihan oikeestikkin eksyä! Ei mennyt se polku miehen luo lähellekkään!
Mä olin eksyksissä!!!
Aina olen kuvitellut, että mulla on hyvä suuntavaisto, ja joskus se onkin, mutta nyt ei sitten ollutkaan!
Eli nyt taasen tuli sekin todistettua, että se on mulla todella huono!

Eksyä ja eksyä, enhän olisi voinut oikeesti sinne eksyä, koska jos olisin tarpeeksi pitkällekkin joutunut, niin suo olisi loppunut, ja hiekkamontutkin, vähintään Peipohjassa!
Mutta oikeestikkin mulle tuli sellanen pelottava tunne, kun yhtäkkiä mä en tiennyt yhtään, että minne päin pitäisi mennä!
Joka paikassa oli samanlaisia polkuja hiekka montuilla, monta polkua, ja kaikki samanlaisia ...Luulin kerran jo löytäneenikin sen oikean polun, mutta se olikin vaan samanlainen, kuin se oikee polku!
Koitin miestänikin huutaa, mutta ei kuullut, ei vastausta,,,!

Mietin hetken aikaa järkevästi,, mullahan on puhelin, mähän soitan sille miehelle, että tulee mua hakeen tästä sokkelosta, mutta siinä samassa muistin, että olinkin jättänyt autoon sen hemmetin kännykkäni!
Eli se sitten siittä avusta ja kännykästä, siittä ei ole mitään hyötyä, jos ei aina ole jossain taskussa!
Mulle alkoi oikeesti tulla pakokauhu, siellä yksin pimeessä metsässä, ei tietoo minnepäin lähtisin, kiipesin monta jyrkännettä ylös ja toisia alas, mutta oikeeta tietä en löytänyt!

Sitten pydähdyin hetkeksi, ja mietin, että mitä mä nyt oikeesti teen, ei kannata paniikkiin joutua, onhan mies tuolla jossain kuitenkin!
Ja ilman mua se ei varmaankaa lähe pois, eli mitä mä nyt hermoilen?? Mutta tuli vaan sellanen hetken pelko, kun huomasi eksyneensä, eikä yhtään tiennyt, missä oli!

Mutta sitten aioin palata sinne suon reunaan takaisin, ja koitin suunnistaa sinne, ja löysinkin sen suonreunan, vaan en yhtään tiennyt, kuinka kauaksi olin kävellyt, mutta kuitenkin menin sitä suonreunaa vaistoni mukaan, sinne oikeaan päin kuitenkin!
Ja vaikka kuinka pelotti, niin lopulta kaikkien polkujen jälkeen löysin sen oikean polun kuitenkin!
Ja mies siellä autossa olikin kaikessa rauhassaan, ei tiennyt, ei kuullut mun kamalasta pelostani mitään, oikein suutuinkin hänelle vähäsen, kun piti mua oottaa suon reunassa , ja olikin mennyt suoraan autoon istuun, mutta luuli mun tarkoittavan, että menisi autoon istuun!!!
Voi , että noita miehiä joskus!!!!
KUVIA KUVAT OSIOSSA!