Pikkanen mies

Olipa kerran niin pieni mies, ettei sitä ihmis silmäkään nähnyt, muutoin kuin suurennuslasin läpi katsoen!
No,, mies eleli rauhassa omassa paikassaan metsässä, eikä häntä osattu häiritä, kun kukaan ei tiennytkään hänen olemassa oloaankaan..
Kerran syksyllä... raikkaana syysaamuna...
Eräs nainen, nimeltään Anna, lähti astelemaan eräänä pakkas aamuna lenkkipolulleen, ja ihmeesti tulikin maasta usvaa, ajtteli Anna, että ompa ollutkin kova pakkanen yöllä!
Niin jatkoi Anna matkaansa, ja jostain kuului käen kukuntaa, Anna pysähtyi kuuntelemaan.. yksi, kaksi, kolme, neljä.. viisi..... sitten ei mitään enää... mitähän kirjoissa sanotaan, jos käki kukkuu viisi kertaa vaan, onkohan se joku , että sen verran elää enää, en tiiä..

Mutta matka jatkui Annalla,, käenkukkumisen jälkeen, eli tuli korpeakin jo vastaan, että anna mietti,
uskaltaakohan tuonne lainkaan mennä?

Mutta niin vaan kävi, että Anna meni, ja käveli sinne korpeen yksin ja rohkeana...

Hän käveli ja käveli, aina vaan käveli, ja lopulta tuli harjanteen päälle, ja katseli ympärilleen, eikä yhtään tiennyt, missä hän olikaan, eli hän oli kuin olikin eksynyt!!

No ei hätää, hän koitti itseään rauhoitella,, ja ajatteli järkevästi , hänellä oli ruokaa ainakin yhdeksi päivää, kun evästä oli mukana, mitä aina retkillä pitääkin olla! ja jos hän sen puolittaa, niin on kahdeksikin päivää, mutta vettä kuitenkaan ei ollut paljoakaan, mutta hän ajatteli, että löytäsi jonkun puron, mistä voisi vettä saada pulloonsa.
No, ilta hämärtyi, eikä vieläkään mitään ääntäkään kenestäkää muista ihmisistä, eikä tietoakaan, että missä hän sitten olisi tällä hetkellä? No, hätä ei lue lakia, hänen piti saada jonkinlainen yöpymispaikka aikaiseksi. Joku suoja piti tehä, , alle piti saada jotain kuivaa, ja sellasta, ettei hämähäkit ja käärmet ensiksi sinne hyppää!
Samalla hän muisti, että oli mukana repussa sellanen alusta, mikä oli tarkoitettu telttaan, mutta mummi oli pakannut sen hänen reppuunsa mukaan, ja mikä ihanaa, että mummi olikin pakottanut ottamaan sen mukaansa ! sehän oli kuin tehty justiinsa nytten tähän pohjalle, ja ison kuusen juuressa olikin hetken päästä pieni maja, missä tunnelmaa teki lyhty, jonka hän jostain syystä oli mukaansa ottanut, , no ei turhaan nytten varmaan ollutkaan!

Sitten saapui pikkuhiljaa pimeys metsään, ja Annaa alkoi pelottaan tosi paljon, hän oli "teltassaan" hiljaa ja kuunteli, kuului huuhkajan ääni, mutta muuten olikin hiljaista, niin hiljaista, että pelotti!
Mitä pitää nyt tehä, kun pelottaa ihan kamalasti Anna ajatteli, pitää rukoilla Taivaan Isää, että pelastaisi mut, ja johdattaisi mut takaisin kotiin!

Siinä sitten rukouksen kesken, kuuli anna jotain ihme mölinää, ja pulputusta, mistä se tuli??

Anna kuunteli ja kuunteli, ettei korvanlehtikään liikkunut, ja kuin kuulisikin, jotain sanoja, että olen,,, tässä täällä!
Älä sotke minua!!

Kuka puhui? mitä missä,, Anna melkein jo huusi apua, mutta mitä se täällä korvessa auttaisi, vaikka huutaisi päänsä puhki ja korvansa punaisiksi!
Anna kuunteli vielä hiljaa, ja nyt hän kuuli sen äänen taas, mutta se olikin niin tosi pieni ääni, että justiinsa hän sen kuuli, ja siinä samassa joku hyppäsi hänen kätensä päälle.. tuntui kutina kämmenellä...
Ja siinä se istui, pikkumies, hänen kämmenellään, pelokkaan näköisenä! Se oli niiin tosi pieni, että Anna juuri ja juuri sen näki hyvillä silmillään kuitenkin!
Eikä Anna osannut edes pelätä, kun mies olikin niin pikkanen!
Siinä sitten jutustelivat keskenään ja kertoivat toisilleen omasta elämästään, ja ..
Anna kertoi hänelle tarinansa, että miten oli tänne korpeen joutunut,
(omasta halustaan) tutustua metsiin ja korpiinkin, mutta nyt ei osannutkan takaisin kotiin.
No, pikkumies sitten kertoi oman tarinansa Annalle, joka onkin stten oma tarinansa , joka kerrotaan toisella kertaa, , eli jatkuuu seuraavalla kerralla......(pääseekö anna kotin takaisin, vai haluaakohan enää mennäkkään?)