Vanhat valokuvat pitivät minua
otteessaan pitkään...
Siellä olin minäkin, pikkuharakkana,
nauramassa suu ammollaan, ilman etuhampaita!
Mieskin siellä pilkahti,
tullut lomalle armeijasta,
voi sitä nuorta rakkautta, joka silloin paloi!
Lapseni kaikki kolme sieltä
löysin myös,
pienenä palleroisina, olivat ilon päiviä!
Siellä myös isäni ja äitini,
katsoen minua silmiin, niin eloisana ja nuorenakin vielä!
Niin tallennan kaikki kuvat ja muistot sydämeeni,
ovat siltoja menneisyyteen,
silloista, kaikkista kauniimpia!
Mutta edessä vielä odottaa uusi silta...
silta tulevaisuuden,
sitä nyt luottavaisin mielin lähden
tutkimaan, ja kuvaamaan,
lapsilleni muistoksi, kun minua ei enää ole,
silloin on kuvat siltoina heidän ja minun välillämme!
Nyt täällä silmät kosteina luen ja kirjoitan. Hieno runo, todella hieno runo. Nyt olet päässyt runon sillalle. Tässä on elettyä elämää herkässä muodossa. Ja niin hauskasti Harakka nauraa etuhampaat poissa. Aivan ihana kohta.
VastaaPoistaTästä on hyvä jatkaa eteenpäin elämää ja runon siltaa.
Maailma täynnä siltoja hetkien välillä :)
VastaaPoistaleijonainen: kiitos sulle kommentistasi, se olkin sellanen kommentti,että sai mut miettimään tota mun runoani, ja kaikkea siihen liittyvää, kiitos kun huomautit, sillä mustakin siinä runossa olikin hauskinta harakan puuttuvat etuhampaat!!
VastaaPoistaisopeikko:
Niinpä, niitähähän ne ovatkin!
Muistojesi silta on upea. Ihan kuin Aale Tynnin runossa: Pane silta-arkkuun kappale niiden sydämestä joita rakastat ja niin saat sillan kestämään. Hienon sillan olet tässä raknetanut. Kiitos Harakka kun sain astua sille, monia muistoja tuli itsellekin mieleen.
VastaaPoistaKuvasilta on hyvä sovellutus tähän aiheeseen.
VastaaPoistamehtäsielu:
VastaaPoistaKiitos sulle sanoistasi, mutta sinäkin kuulut osana mun siltoihini, ja toivottavsti vielä pitkään.
oh-show-tah hoi-ne-ne:
Kiitos sulle, arvostan sanojasi.
Valokuvat siltana muistoihin. Hieno runo.
VastaaPoistajohn: kiitos sulle kehuistasi, on ilo saada tällasia kommentteja.
VastaaPoista