tiistai 11. marraskuuta 2008

Taukopaikka

Tänään justiinsa oli se paha päivä, kaikki meni huonosti, kaikki epäonnistui!
Aamusta se jo alkoi.... nukuin pommiin!
Keitin puuron pohjaan, kaikki vessanpönttöön pikaisesti. Kiire jo pukkaa päälle.. lapsetkin pitää saada hereille, ja nuorimmainen siihen kuntoon, että voin hänet viedä hoitoon. Mutta ei aina ole helppoa, kun nämä pikkuinisijät tietävätkin äidin kiireen ja muutenkin epävarmuudenkin!

Toinen kerta puuroa, kattilassa, sekin pikkasen jäi paakkuiseksi, kun en ehtinyt sekoittaa tarpeeksi usein.., mutta saa luvan kelvata kaikille... itse en ehdi kyllä syödä mitään, juon vaan lasin vettä!

No huonon aamupalan siivittävin sävelin, kun olen kaikille nokan eteen laittanut aamupalan, menin vessaan laittaan itseeni näkökuntoon, ja hiuksianikin pikkasen pitäisi laittaa, ettei hapsota kuin Ryysyrannan Joosepin vaimon tukka!
Minulla oli tärkeä tapaaminen työn merkeissä ja aivan tuntemattoman ihmisen kanssa, eli minun piti edustaa työpaikkaani, eli liikettä, missä olin työssä, mikä jostain syystä justiinsa olikin sellanen työpaikka, missä naisen pitäisi näyttää aina hyvältä, eli" Salonki Nainen"

Jätän lapset puuropöytään, ja käsken heitä vahtimaan pienemmän ikiliikkujan syöntiä..
että nätisti syö, ja pyydän isompia auttamaan häntä siinä.
No lopulta olin saanut itseni siihen kuntoon, että voisin jonnekkin siistinä mennäkkin, tuli hyvä mieli, kun katsoin peilistä itseeni..olin tyytyväinen näkemääni!

No nyt vaan pikaisesti lapset hoitoon, tiskit saavat jäädä illaksi.. ajatelen mennessäni keittiöön, etten tahrisi vaatetustani..
Tulen keittiöön, ja siellä mua odottaa täysi katastrofi, kaikki muut lapset ovat katsomassa telkasta piirrettyä, mutta keittiö on kuin hävityksen kauhistus .
Ovat jättäneet kuitenkin pienemmän vahtimatta, eli puuro ei ollut maistunut pienelle, vaan sitä on nyt sitten vähän joka paikassa !!!
Pöydällä suurin osa, mutta sitä on myös seinilläkin , ja lattialla, koira sitä jo syökin hyvällä ruokahalulla!
Huudan mukulat paikalle , kysyn, että miksi jätitte sisarenne vahtimatta, vaikka pyysin, että katsoisitte, että syö puuronsa nätisti!?
No ,,, no, kun sieltä tuli se piirretty, ja sehän söikin ihan kunnolla kun katsottiin,,,!

No niin kai sitten, olisi vaan ollut parempi katsoa itse perään... ei auta, kuin vaihtaa lapselle kaikki vaatteet, sillä ne olivat tosi paljon puurossa, riisuin lapsen, ja lähdin pesemään häntä liiasta puurosta, eli oli pestävä koko pieni ihminen, sillä puuroo olikin sitten vähän joka paikassa,,, no pesty nyt sitten on, ja uudet vaatteet lapsella, ja nyt on hoitokunnossa. Huusin lapsille, että nyt telkka kiinni, ja autoon, nyt lähetään päiväkotiin..., ei mitään kuulunut, huusin toisen kerran, ja sitten väsynyt ääni kuului, etten jaksa nousta, en halua mennä hoitoon , en halua, ja alkoi parkumaan!!!
Voi eii, ei voi olla totta, että justiinsa tänään kaikki vastoin käymiset tulee, no koitin sitten saada hänet rauhotettua, ja sainkin onneksi, mutta vielä yksi mukula oli jossain, oli mennyt piiloon ihan varta vasten, kun oli niin kivaa piilotella, ja varsinkijn tänä aamuna!!!
Haettiin sitten kissojen ja koirien kanssa häntä, ei vastannut huutoihin, ei edes uhkauksiin, että lähen ilman häntä!!

Lopulta löydettiinkin hänet, oli katsomassa omassa huoneessaan kaikessa rauhassa piirrettyä, kun jo oltiin hänen huoneensa tarkistettu, niin jossain välissä olikin luikkinut huoneeseensa takaisin, ja sitten, niin vain se meni...

Mutta kello olikin jo niin paljon, etten missään nimessä ehtisi tapaamiseen, eli vein lapset hoitoon, yhtä väkisin minusta irti otettuna, huusi kuin palosireeni, tämä piilottelija tällä kertaa, mutta oli vaan kylmetettävä sydämeni, ja lähdettävä pois, tyttö koittaa vaan mua pompottaa, ja niinhän se meneekin..
En ehtinyt katsoa enää itseäni, kun sain lapseni koolle ja hoitoon kaikki!
Sitten työhöni pian...pian... huh!

Mutta minun oli mentävä pomolle sanomaan, etten ehtinyt tapaamiseen mennä, ja koitin heille soittaakkin, mutta kukaan ei vastannut, eli sitten sille asialle en voi enää tälläkertaa mitään. Pahoitelin pomolleni asiaa, ja pyysin anteeksikin.
Mulla oli tosi huono omatunto, olin pettänyt luottamuksen, kun en ollut ehtinyt tapaamiseen...

Kerroin hänelle aamustani, millainen oli ollut, joka olisikin ollut tosi huono aamu tapaamiselle.
Mutta päällikkö kertoikin, etteihän se tapaaminen tänään ollutkaan, vaan ensi viikon tiistaina vasta.?
Ja tuossa kunnossa et olisi voinutkaan mennä heitä tapaamaan, sillä oletko katsonut itseäsi peilistä, "no, katoinhan mä aamulla, miten niin,,? " no, päällikkö sanoi, että meneppä katsomaan nyt uudelleen itseäsi peilistä!
Siittä paikasta lähdin naisten vessaan, katsoin itseäni peilistä, ja meinasin pyörtyä, sillä hiukset olivat kuin Ryysyrannan Joosepin vaimon hiukset ja vaatetus oli melkein samanlainen, paikkojen asemesta mun vaateissani olikin puurotahroja, likaisia ja veden kanssa venytettyjä tahroja!!! Huusin melkein ääneeni, ettei voi olla totta!!! Tää on ihan kamalaa,,,
Mutta sitten menin vessankoppiin, ja istuin siellä varmaan ainakin puolentuntia pöntöllä, uskaltamatta mennä enää minnekkään, mutta lopulta rauhotuin, ja istuin vielä hetken, ja tulin siihen tulokseen että vessanopönttö on mulle se ainoa taukopaikka, mistä mua ei pois käsketä, , että tule pois jo, mutta vaan tämäkin työssä ollessani, mutta hyvä taukopaikka kuitenkin, siellä nautin rauhasta aina hetken verran kerrallaan, kukaan ei pääse sisällekkään, ja kukaan , ei koskaan, tule mua pois ajamaan sieltä, siellä saan olla ihan rauhassa hetkisen kerrallaan!
Ihana vessanpönttö!
Se ihana taukopaikkani!

6 kommenttia:

  1. Olihan sinulla aamu, oikein eläydyin kertomukseesi. Niinhän se on kun alkaa mennä vinksalleen niin sehän menee viimeiseen asti.

    Onneksi on tuo iki-ihana vessan pönttö apuna olen minäkin aikoinaan sellaista käyttänyt harmitukseenkin.

    VastaaPoista
  2. Hyvä taukopaikka töissä, mutta kotona ei edes tuo onnistu. Muistan kun nuorempi tytöistäni oli pieni, niin hän oli niin äidin perään, etten edes vessaan saanut mennä pois silmistä. Sinnekin tuli mukaan, jos vaan huomasi, että menin.

    Vauhdikas ja hyvin kuvattu kertomus tähän aamuun. Itsekin laitoin juuri oman taukopaikkani. Taukopaikkaa siinäkin tarvitaan.

    VastaaPoista
  3. Juuh. Hyvin oli hässäkkää harakalla. Ihan puuskuttamaan pisti..

    VastaaPoista
  4. Huh huh, jopas oli tapahtumaa kerrakseen!

    VastaaPoista
  5. Tosi hässäkkää.Olin suurin piirtein tauon tarpeessa päästyäni loppuun. Huh, huh, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja vauhtia piisasi

    VastaaPoista
  6. tia: Sellasta se usein on, kun aamu alkaa huonosti, niin meneekin sitten kaikki pikkasen huonosti sinä päivänä!
    leijonainen:
    On se vessanpönttö ollut mulle monesti se taukopaikka, ja oikeesti kotonakin, oikeessa elämässänikin! Mutta sä olit niin helläluontoinen, että otit sen lapsen vessaankin mukaan, vaikka eihän siittäkään mitään hermolepoa hetkistä saa, jos lapsi itkee oven takana.
    erikeeper, marjukka, aimarii:
    Hässäkkää oli kyllä, sen voin myöntää, vaikka ei ihan mun oikeesta elämästäni ollutkaan kyse.
    Mutta voin kuvitella sen tällaseksi, kun montaa lasta olen hoitanut kerralla, että näinkin voi monena aamuna äiteille käydäkkin.

    VastaaPoista