Vanhus kulkee keittiöstä olohuoneeseen,
puhuu tyhjille seinille...
eikö kukaan tule tänäänkään?
Olemattomat ja oikeat sairaudet
kaatuvat tuskallisina hänen päälleen
Vanhus pelkää...
Kaikki tavarat putoavat käsistä
kädet vapisevat.
sormeen tulee haava, eikö kukaan välitä?
Televisiosta tulee vain pelottavia uutisia,
mutta on kuitenkin katsottava.
pelottaa olla vanhus ja yksin kotona.
Ruokakaan ei maita, vatsa purnaa,
pistää suuhunsa mitä tahansa.
Nälkä kuitenkin on.
Seinät, paha televisio, ruoka joka ei maita,
sairaudet, avuttomuus, huoli, pelko,
vanhuksen arkea...
Koska vanhus tuntee, että on sunnuntai!
Hieno runo vanhusten puolesta! Olimme juuri eilen anoppiani katsomassa. On nyt 92-vuotias. Kauheasti häntä pelottaa kaikki, vaikka ei koskaan joudukaan olemaan yksin, kun lapsia on kuusi, niin aina on joku paikalla, yöt ja päivät.
VastaaPoistaYmmärrettävää, että pelottaa, lähinnä kivut ja sairaudet, vaikka toistaiseksi aika terve onkin ollut.
Tämä on valitettavasti totta liian usein. Miksi, miksi, eivätkö vanhuksemme ole ansainneet parempaa?
VastaaPoistaKun anopillani alkoivat voimat ehtyä, hän, ennen niin rohkea nainen, alkoi pelätä kuin lapsi. Turvallista läsnäoloa tarvitsee jokainen meistä.
VastaaPoistaOmat vanhempani kuolivat alle 60 vanhana, joten he eivät ehtineet kokea varsinaista vanhuutta, sairautta kyllä.
Runon lopun arki / sunnuntai -vastakohta pistää miettimään...
Meillä yritetään vanhuksille pitää edes hiukan sunnuntaita. Olemme päättäneet sen, että niin kauan kuin meillä on vanhempia elossa annamme aikaa heille. Joka viikonloppu on käynti, katsomassa nykyään kun äitini on palvelutalossa ja anoppi odottaa sairaalassa samanlaiseen pääsyä. Aikaisemmin autoimme kun asuivat kotona. Äitini täyttää joulukuussa 94 ja anoppi keväällä 97 v. Isäni kuoli 5 v sitten.
VastaaPoistaKyllä saa "tapella" vanhusten asioiden puolesta, väkisin lykättäisiin yksityiselle puolelle joihin vanhuksen rahat eivät riitä ja siitä valtava huoli. Siihenhän ollaan enemmän ja enemmän menossa.
Annan miehelleni suuren kiitoksen kun on hoitanut vanhusten asioita, 130 km matkaa, kun itse en ole voinut autolla nyt ajella noin pitkiä rupeamia. Paljon on tullut epäkohtia eteen vanhusten hoidossa. Oma viikonloppuaika jää vähiin, mutta ehkä myöhemmin sitäkin löytyy, nyt on näin.
Mieli ja ajatus muuttuvat vanhuuden hyytäessä hiljaa ihmistä. Hienosti kuvattu.
VastaaPoistaVanhukset kaipaavat vierelleen kiireetöntä ja kuuntelevaa ihmistä.
VastaaPoistaKysyin kauan sitten, miten he haluaisivat että viettäisimme joulua?
Vastaus tuli melkein yhdestä suusta, me haluamme viettää rauhallista joulua. Ei hössötystä!
Niinpä, kun siihen koitui mahdollisuus, istuimme ja he muistelivat joulujaan ja sitten lauloimme yhdessä joululauluja.
Muistojen joulu, sain silloin paljon enemmän, kuin osasin antaa!
leijonainen: Se on teillä hienoa, kun teitä on lähellä monta auttajaa, ei yksin tarvitse kaikkia hoitaa, ja äidillesikin tuo vaihtelua.
VastaaPoistamarjukka: ansaitsisivat paljon enemmän, mutta mitä teet, jos ei esim. sukulaisiakaan ole lähimaillakaan?
lastu: avuttomuus tuo pelkoa, ja kaikki sairaudet myös.
tia:
Sellasta se on, että ei sitten ajattele itseään, vaikka sitäkin pitäisi tehdä, koska jos itse väsyy liikaa, niin ei jaksakkaan kohta mitään.
Ja se on totta, että vanhuksilta kyllä vietäisiin kaikki rahat, jos ei olisi joku nuorempi ihminen neuvomassa.
isopeikko:
Niin se vaan menee...
vapulis:
Sitä vanhukset varmasti kaikista eniten kaipaavatkin, toista ihmistä lähelleen, pitämään kädestä, hellyyttä!
Se oli sulle varmaan ikimuistoinen joulu!