Otto-poikamme

Eli tässä otto-herramme!

5 vuotias uros, leikattu. Partacollieta, ja noutajaa sekaisin.

Ja tässä odottaa katolta tippuvaa palloa, että taas saa viedä sitä isännältä piiloon, ja sitten taas heitetetään uudelleen, ja melkein aina osaa ottaa sen suoraan suuhunsa!

Tässä Otolla on tarkat puuhat, sillä hän ottaa tosissaan talomme vartioinnin!

Mikään ei jää häneltä huomaamatta!

Ei edes jäätelöauto, aina kun auto soittaa musiikkia, niin Otto alkaa ulvoon kuin susi, silloin, kun on pihalla.

Tässä Otolle on laitettu ponnari päähän, että vaihteeksi taas näkisi, vaikka kyllähän hän sieltä pörröpäänsä takaa luultavasti kuitenkin näkeekin!

Tämä on Oton mielipaikka maata, mistä eritoten tykkää, eli makaamisesta..., vaikka käyhän hän välillä lenkillä, on monta lenkittäjää, on mies, tyttö viikonloppuisin, ja naapuri, miehen sisko!
Mutta pitkiä lenkkejä ei pysty menemään, kun todettiin jo nuorella iällä nivelrikko, ja sitä sitten ei mitenkään enää korjailla, vaan särkylääkettä annetaan, silloin, kun tuntuu pahemmalta hänen liikkua, vaikka kyllä hyvin liikkuu, silloin, kun palloa heitellään, paitsi ei kauaa jaksa, ottaa pallon suuhunsa , ja menee maate paikalleen.

Makailisi tässä rappusilla vaikka koko päivän, mutta ei periaatteesta anneta koko päivää siinä olla, kun tuntuu silloin siltä, että meillä ei ole koiraa, vaikka onkin.. eli nytkin taas, kun tulee kylmenpää ja talvi, niin silloin ei laiteta kuin hetkeksi kerrallaan ulos, ja lämmin patja alle... ja silloinkin vaan, jos ite haluaa sinne, vesisateessa ei kyllä haluakkaan onneksi!
Mutta jostain kumman syystä se tykkää siellä olla, vahtiiko meitä niin tarkkaan, ja vahtiikin kyllä, se ollaan kyllä monesti huomattu, kaikkia ei päästä sisälle, mikä on mun mielestäni ihan hyvä asia nykyään!

Talvisin käydään miehen ja Oton kanssa metsässä juoksemassa, saa siellä vapaana juosta mielin määrin, ja tykkää tosi paljon, mutta nyt ootellaan vaan pakkasia ainakin, että olisi pikkasen kuivempaa!