maanantai 24. marraskuuta 2008

Lääkettä


109. haaste
20.11.2008 - 00:05
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta. Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"(Douglas Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)
Nyt kaikki kuvia katselemaan, vanhoja kuvia (paperi) Niin aika pysähtyy, kuin taikaiskusta!
Siinä viivähtää lapsuudessakin monet ajat, saa kuin uudestaan elää nekin ajat!
Kokeiltu on, toimii!
KLIKKAA KUVAA

13 kommenttia:

  1. Totta, kuvat ovat portteja menneeseen aikaan, joka ei olekaan ohi, vaan elää meissä mielen pohjalla. Aika on monikerroksinen ulottuvuus. Siinä on yhtä aikaa pinta ja syvyys. Näkyvä ja näkymätön.

    Miten tärkeää olisi kirjoittaa kuvatekstejä kuviin! Kuinka jälkipolvet tietävät kuvien taustat ja tarinat, jos en kyllin ajoissa tartu kynään...

    VastaaPoista
  2. Sinä sen löysit - ideoiden idean! Kuvissa aika seisahtuu, menee välillä taaksekin päin. Kun tuohon maailmaan pääsee, on vaikea tulla pois. Sinne unohtuu täysin.

    VastaaPoista
  3. Siinä sitä pistetään Rhodoksella jalalla niin koreasti ;-D

    VastaaPoista
  4. Kuvat ovat aikakone menneisyyteen:-)

    VastaaPoista
  5. Sen takia vanhoja kuvia ei tahdo saada albumeihinkaan, kun niitä jää vain katselemaan ja muistelemaan. Ajantaju häviää ja kun havahtuu, niin aikaa on kadonnut vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
  6. Siinäpä sitä pysähtynyttä aikaa kerrakseen! :)

    VastaaPoista
  7. Kuvat ovat kyllä hyviä muistoja! Niiden parissa voi palata ajassa taaksepäin. (kunpa saisinkin kaikki kuvani kansioihin!!)

    VastaaPoista
  8. lastu: sä kirjoitit hienon kommentin mulle, ja siinä olet oikeassa, että olisi tärkeää kirjoittaa tuleville sukupolville nimiä kuvan taakse, ja vaikka vähäsen jotain muutakin tietoo.
    Mullakin on äidiltä kuvia, kenestä mä en tiedä yhtään mitään, äiti oli jo senverran sairas silloin, kun aloin kyseleen nimiä kuvien taakse, mutta nyt sille ei mitään enää voi, mutta sille voisin, että laittaisin omiin kuviini edes nimet, ketä kuvassa on!
    pekka: Niin onkin!
    leijonmainen:'
    Niin siinä monesti käy, kun aloittaa katseleen vanhoja kuvia, niin unohtaa itsensä ja ajantajun täysin, saa olla kaikkien vanhojen tuttujenkin kanssa, ja vanhempiensakkin jopa! Ja pitää pieniä lapsiaan hetken sylissäänkin,, voi että, taidan mennäkin katseleen niitä kuvia taas pian!
    marjukka: voi että, tuliko sinne sekin kuva näkyviin!!
    tapsu:
    Sinähän keksitkin sille hyvän nimen, aikakone, se sopii oikein hyvin!
    aimarii:
    siinä olet niin oikeassa, kuin olla voi, sillä monet kerrat olen sen jutun aloittanut, mutta aina jään niihin kuviin kiinni, ja siinä se aika sitten menikin, se pysähtyi, ja kuvat ovat poissa kansioistaan,,joskus kyllä pitää sekin homma saada aikaiseksi, tyttö jo lupaili kuitenkin tehä sen mun puolestani, mikä olisi ihana juttu, olen ostanut jo albuumeitakin sitä varten monta!
    Petruska:
    Siinä sitä riittää aikaa...
    tintsi:
    Niiden kanssa kyllä pääsee ajassa taaksepäin, montakin vuotta, ja sama mulla, kumpa saisin ne kaikki kuvani kansioihini!

    VastaaPoista
  9. Toden totta näin on. Ihana kuvasikin on. Kun noita rakkaita karvaisia ystäviäkin on ollut vuosien mittaan useampia ja ei silloin digikameroita tunnettu...vaan kansioissa niitä kuvia löytyy.

    VastaaPoista
  10. Nuo mustavalkokuvat keskellä on kuin omasta kansioistani repäistyjä.
    Pieniä neliöitä lapsuudesta.

    VastaaPoista
  11. Olen itsekin matkannut vuosien taa valokuvien voimin.. sellaiseenkin aikaan, josta en mitään tiedä, mutta tahtoisin. On ihanaa nähdä menneet sukupolvet, omat juurensa, kun koskaan ei ole heitä tavannut. Mitä oli ennen valokuvien keksimistä?

    VastaaPoista
  12. tarolino:
    Niin, niissä vanhoissa paperikuvissa niitä lemmikeitä mullakin monta on, ja isä ja äitikin, ja paljon , paljon muutakin!
    doris50:
    Siinä onkin mun lapsuudenkuviani, samanlaisia neliöitä!
    inkataika:
    Sinäpä sen sanoit, mitä olikin ennen kuin ei olut vielä valokuvia, ei muutakuin, muistot vietiin hautaan mukanaan.

    VastaaPoista