Syksyistä tietä eteenpäin...
pilkahti aurinkokin,
iloksemme,
muistuttaen,
siellä pilvien takana
ollaan kuitenkin!
Järven rannalla käytiin, oli tyhjää , hiljaista... ei ketään kulkijaa, vain me kaksi,
ympärillämme hiljainen luonto,
odottamassa talven tuloa,
jäitä järven pintaa peittämään.
Laituri tyhjänä, ei enää ketään,
ensi kesää odottaa... tulethan takaisin pian,
kesä suloinen!
Mukavia kuvia runon kera, aurinko kauniisti teki varjojaan rakennuksen seinään. Täällä yksi kesän odottaja.
VastaaPoistaAurinkoa kaipaan, mutta muuten on joskus ihanaa olla jossain tuollaisessa paikassa ilman muita, ainakaan vierasta porukkaa.
VastaaPoistaTäytyykin mennä joku kerta vielä sinne Kurjenrahkalle katsomaan.
Missäs päin olette ajelleet, ei näytä tutulta!
VastaaPoistatia: Kiitos sulle, no meitä on nyt sitten jo kaksi ainakin, varmuudella!(kesän odottajaa)
VastaaPoistaleijonainen:
Pitää sulle sanoa, että nautein itekkin siittä, kun siellä ei ketään muita ollut, oli rauhaisaa koko paikassa. Meneppä , ja laita kuvia tänne meille taas sieltä.
marjukka: Kiimajärvellä oltiin, et varmaan ole siellä koskaan käynytkään, luulen niin, siellä ollaan monet kerrat uitu ja saunottu, se on sellanen kunnan rantasauna.
OHO, mikä nimi! Ja ihan kahdestaan olitte :-D
VastaaPoistaleijonainen: Niin, kahdestaan oltiin, ja kiimajärvi vain kimalteli!
VastaaPoista