torstai 13. marraskuuta 2008

Otto-poikamme

Eli tässä otto-herramme!
5 vuotias uros, leikattu. Partacollieta, ja noutajaa sekaisin.
Ja tässä odottaa katolta tippuvaa palloa, että taas saa viedä sitä isännältä piiloon, ja sitten taas heitetetään uudelleen, ja melkein aina osaa ottaa sen suoraan suuhunsa!
Tässä Otolla on tarkat puuhat, sillä hän ottaa tosissaan talomme vartioinnin!
Mikään ei jää häneltä huomaamatta!
Ei edes jäätelöauto, aina kun auto soittaa musiikkia, niin Otto alkaa ulvoon kuin susi, silloin, kun on pihalla.



Tässä Otolle on laitettu ponnari päähän, että vaihteeksi taas näkisi, vaikka kyllähän hän sieltä pörröpäänsä takaa luultavasti kuitenkin näkeekin!


Tämä on Oton mielipaikka maata, mistä eritoten tykkää, eli makaamisesta..., vaikka käyhän hän välillä lenkillä, on monta lenkittäjää, on mies, tyttö viikonloppuisin, ja naapuri, miehen sisko!
Mutta pitkiä lenkkejä ei pysty menemään, kun todettiin jo nuorella iällä nivelrikko, ja sitä sitten ei mitenkään enää korjailla, vaan särkylääkettä annetaan, silloin, kun tuntuu pahemmalta hänen liikkua, vaikka kyllä hyvin liikkuu, silloin, kun palloa heitellään, paitsi ei kauaa jaksa, ottaa pallon suuhunsa , ja menee maate paikalleen.

Makailisi tässä rappusilla vaikka koko päivän, mutta ei periaatteesta anneta koko päivää siinä olla, kun tuntuu silloin siltä, että meillä ei ole koiraa, vaikka onkin.. eli nytkin taas, kun tulee kylmenpää ja talvi, niin silloin ei laiteta kuin hetkeksi kerrallaan ulos, ja lämmin patja alle... ja silloinkin vaan, jos ite haluaa sinne, vesisateessa ei kyllä haluakkaan onneksi!
Mutta jostain kumman syystä se tykkää siellä olla, vahtiiko meitä niin tarkkaan, ja vahtiikin kyllä, se ollaan kyllä monesti huomattu, kaikkia ei päästä sisälle, mikä on mun mielestäni ihan hyvä asia nykyään!

Talvisin käydään miehen ja Oton kanssa metsässä juoksemassa, saa siellä vapaana juosta mielin määrin, ja tykkää tosi paljon, mutta nyt ootellaan vaan pakkasia ainakin, että olisi pikkasen kuivempaa!




10 kommenttia:

  1. Terve Otto! Olet hurjan hurmaava herra!

    VastaaPoista
  2. Kyllä Otossa on selvästi noutajaakin, ainakin sivukuvassa. Kasvoissa ei ehkä niinkään. Meillä oli kultainen noutaja, oli tosi kultainen.
    Antaa Oton olla vaan vanha herra omaa tahtiaan.

    VastaaPoista
  3. Otto on tosi suloinen. Tykkään tollasesta karvasesta koirasta, no, ehkä olet huomannutkin. :o)

    VastaaPoista
  4. Symmpis on tuo Ottopoika, ei voi kun hymyillen katsella Herran ilmeitä :)

    VastaaPoista
  5. On teillä hieno talonvahti ja huomaa että on myös pidetty perheenjäsen.

    VastaaPoista
  6. Onpas komea ja persoonallisen näköinen koiruus tämä Otto-poika :) Mukavalta kuulostaa myös hänen päiviensä kulku ja puuhailunsa.

    Rapsutukset Otolle!

    VastaaPoista
  7. Enpä ole tainnut ennen partis-kultsu -mixiä nähdäkään! Hauskasti tuossa ekassa kuvassa Oton rakenteesta huomaa, että siinä on kultsua mukana. Pääkuvissa O menisi partiksesta. Mukavaa koiraneloa näyttää Otto viettävän.

    Katolta tippuvan pallon nappaaminen on myös meidän vanhimman koiramme lempparipuuhaa.

    Mukavaa talven jatkoa Otolle ja laumalle!

    VastaaPoista
  8. anu: Otto kiittää ja kumartaa!
    leijonainen:
    on siinä kyllä noutajaa vähäsen, mutta sen emo oli ihan pikimusta, ja noutaja, eli sitten isä on ollut eri värinen.
    savisuti.
    Olen juu huomannut että tykkäät karvasista, mutta ne ovatkin ihania!
    selma:
    Niin, ilmeillä osaakin kyllä esittää, joskus loukkaantunutta ja milloin mitäkin!
    tia.
    Kiitos vaan, ja vahti on hyvä, ja pidetty, lellivauvakin joskus!
    elina ja jade:
    On se senverran erilainen, ettei toista samanlaista vastaan tule, ja monet ovat luulleet sitä oikein rotuherraksikin!
    paula ja hirmut:
    Se pallon kiinni ottaminen onkin Oton kivointa leikkiä, ja kiitos sulle, ja laumallesi!

    VastaaPoista
  9. Teillä on tosi suloinen koira:)

    VastaaPoista
  10. pirre: kiitos vaan, on se vaan niin ihana kyllä, ja me tykätään siitä!

    VastaaPoista